Jouluvalojen takana asuu yksinäisyys
Joulu on yhdessäolon aikaa. Se on aikaa, jolloin tavataan sukulaisia ja ystäviä, lähetetään kortteja ja tervehdyksiä ja hankitaan lahjoja suvun lapsille. Perheen ja läheisten merkityksen korostaminen ja juhlistaminen on parhaimmillaan ihanaa aikaa. Mutta heille meistä, joiden suku ja ystävät ovat kaukana, kenties jo siirtyneet ajasta iäisyyteen, joulu voi muodostua koettelemukseksi. Helppoa ei ole silloinkaan, kun perheen joulun järjestäminen on yksien hartioiden ja yhden lompakon varassa. Kotkassa asuva Susanna Kauhanen keksi hienon tavan levittää joulumieltä. Hän päätti kutsua yksinäisiä äitejä ja isiä lapsineen syömään oman perheensä joulupöytään. Hän laittoi kutsun Facebookin Jouluapua-ryhmään, joka etsii jouluaikana apua tarjoavia ja sitä tarvitsevia perheitä.
Kotkalaisen äidin kutsu lähti hurjaan lentoon sosiaalisessa mediassa ja keräsi ison määrän positiivisia kommentteja äidin lämminhenkisyydestä ja suuresta sydämestä. Myös omassa sydämessä liikahti Susannan viestiä lukiessa. Voi kuinka hienoa olisikaan ollut jos, silloin aikanaan kun vietimme Suomessa ensimmäisiä jouluja, joku olisi ottanut pöytäänsä, opettanut joululaulut ja antanut lahjaksi sen kaikkein kalleimman lahjan, jonka ihminen voi toiselle antaa: välittävän läsnäolon, sanonut ”tervetuloa”.
Jouluperinteeseen liittyy tarina tallista ja nuoresta perheestä, joka hakee suojaa yöltä synnytyksen hetkellä. Tarinaan kiteytyy ajatus vieraanvaraisuudesta ja siitä, että apua voi tarvita kuka vain. Toinen, maallisempi sanoma liittyy omastaan jakamiseen ja lähimmäisten muistamiseen. Susannan tapa avata kotinsa ovi vieraille on osoitus sellaisesta joulun hengestä, johon on helppoa ja lohdullistakin samaistua tänä aikana, jolloin aivan liian moni joutuu laskemaan lompakon kolikkoja kassalla tai tekemään viikosta toiseen toiviomatkan työvoimatoimistoon kuullakseen aina saman vastauksen. Maailmassa, jossa jatkuvasti korostetaan pärjäämistä, on välillä hyvä muistaa, ettei pelkkä pärjääminen riitä. On oltava oikeus olla onnellinen.
Yksinäisyys ei rajoitu joulunaikaan. Siinä ei ole kyse pelkästään elämän laatuun vaikuttavasta tekijästä, vaan jopa elinikään vaikuttavasta uhkasta. HelsinkiMission tämän vuoden joulukampanja muistuttaa meitä siitä, että tilastojen valossa yksinäisyyteen kuolee useampi ihminen kuin lihavuuden tuomiin vaivoihin.
Toivottavasti Susannan jouluteko poikii myös arkeen asti yltäviä pieniä ja suuria tekoja. Jokainen meistä veronmaksajista on suomalaisen yhteiskunnan hyväntekijä. Välittämistä ei voi kuitenkaan suorittaa palkkakuitistaan. Se on jotain rahaakin arvokkaampaa.
Yksinäisyydellä on monet kasvot. En usko, että yksinasuvat ovat yksinäisiä.
Yksinäisyyden kokemus on aina henkilökohtainen.
Olen itse, omassa työyhteisössäni joutunut tunnistamaan, miten julmasti kohdellaan, kun kukaan ei ole tilanteiden haltija.
Vaikkapa, valtakunnallisiin neuvottelupäiviin osallistuessani ensimmäisen kerran, en ollut kukaan, en mikään, minua ei kutsuttu mihinkään yhteyteen.
Näennäishymistelevä työyhteisö ei välttämättä tunnista yksilön surua ja hätää.
Ilmoita asiaton viesti
Olisiko myös näin, että yksinäisyyttä ja eriytymistä tuottaa se, että ei ole varaa viettää kaupallista joulua ?!
Eihän Joulua alunperin olekkaan sen vuoksi juhlittu.
Ennenkaikkea Joulu on yhteisöllinen , hyvän ruuan ja perheen kesken.
Joulukirkko ja Joululaulut, jotka rauhoittaa ja voimaannuttaa, sekä vahvistaa perheyhtisöä.
Yksinäisille, joilla ei esim. perheyhteisöä, on nykyään järjestetty paljon yhteisöllisiä tapahtumia / kokoontumisia.
Mutta on paljon sellaisia, jotka eivät osaa niihinkään lähteä mukaan.
Yhdessä Joulunalus juhlassa kuulin tarinan;
Yksinäinen leski vietti joulua ” kuin ennen ”
Laittoi jouluruuat ja kattoi pöydän kolmelle. Miehelle, lapselle ja itselle ” kuin ennen ”.
Sytytti kynttilän pöytään ja luki Joulutekstin ” kuin ennen ”
Ei ollut yksin ?!
Yksin, vaan ei yksinäinen
Osallistuu moniin yhteisöllisiin juhliin
– J u k k a –
Ilmoita asiaton viesti
Todellisuus, mistä puhutaan, useimmiten juhlapyhien aikaan, on ihmisten oma ahdistus toisten yksinäisyydestä. Ei yksi huomaavaisuus, juhlapyhien aikaan tee yksinasuvista ihmisistä koko vuodeksi kanssakäyviä.
On hyvä, että joulu herkistää tuntemaan. Yksi kuukausi kahdestatoista ei riitä.
Ilmoita asiaton viesti
Minulla umpi-introverttina on vähän päinvastainen suhtautuminen jouluun, kuten nyt lomiin ylipäätään. Minulle on sanoinkuvaamaton nautinto, kun saan edes joskus olla 5 päivää putkeen ilman mitään sosiaalisia velvoitteita. Voin keskittyä aivan rauhassa kinkun paistoon, laatikoihin, leipomiseen ja hillokkeisiin, ja asetella mieleiseni näyttävän kattauksen ilman että kukaan on sitä arvostelemassa. Älkää vaan pliis tulko ovikelloani soittelemaan. Puhelimen laitan pois päältä.
Ilmoita asiaton viesti