*

Nasima Razmyar - Rohkeus vaikuttaa ja välittää!

Jugoslavian hajoaminen pelottava esimerkki

Ukrainan tapahtumat ovat muistutus siitä, etteivät rauha ja demokratia ole itsestään selvyyksiä lähialueillamme.

Pitkä rauhan aika Euroopassa päättyi jo 90-luvun alussa, kun Jugoslavian hajoamissodat alkoivat. Balkanin ruutitynnyri rikkoi rauhanomaisen kommunismista vapautumisen kaavan Itä-Euroopassa. Kauhistuttavat sotarikokset Euroopan mantereella olivat monessa suhteessa herätys Euroopan unionille, joka edelleen etsi uutta asemaansa kylmän sodan jälkeisessä maailmassa.

Jugoslavia on pelottava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun nationalismi pääsee valloilleen alueella, jossa eri uskonnot, kieli- ja etniset ryhmät ovat eläneet ja sekoittuneet vuosisatojen ajan. Veriset 90-luvun sodat päättyivät Balkanilla vasta Kosovon sodan päätyttyä. Todennäköisesti rauha ei olisi syntynyt ilman voimakasta kansainvälistä painostusta ja diplomatiaa, jossa presidentti Martti Ahtisaari näytteli merkittävää osaa.

Kosovon sota paljasti valitettavasti sen, ettei Euroopan unionilla ollut rahkeita estää serbien etnisiä puhdistuksia Kosovossa. Sama voimattomuuden tunne valtaa mielen, kun ajattelee, että Venäjä tuli ja otti palan Ukrainasta sekavien vaiheiden jälkeen. Onneksi tällä kertaa kolme kertaa Uudenmaan kokoinen alue vaihtoi omistajaa vähäisemmillä ihmishenkien menetyksillä. Toisaalta tilanne Itä-Ukrainassa on niin räjähdysaltis, että on liian aikaista huokaista helpotuksesta.

Mitä tästä kaikesta pitäisi oikein ajatella? Ensimmäisenä tulee mieleen se, että Euroopan unionin tulisi jälleen nostaa esiin se, miksi yhtenäistä Eurooppaa lähdettiin rakentamaan toisen maailmansodan jälkeen. Unioni oli ja on rauhan ja demokratian projekti. Keinona oli sitoa sotaisat Euroopan maat taloudellisesti ja poliittisesti niin tiiviisti yhteen, ettei keskinäinen sotiminen enää kerta kaikkiaan tullut kyseeseen. Tässä tavoitteessa EU on onnistunut. Sota Ranskan ja Saksan välillä kuulostaa aivan absurdilta, vaikka historiassa näillä mailla oli tapana sotia satojen vuosien ajan säännöllisesti.

Toisin sanoen, kun rauha ja demokratia ovat tavoitteenamme Euroopassa, ei vastauksena Euroopan unionin kehittämiseen voi olla vähenevä taloudellinen yhteistyö ja heikkenevä poliittinen integraatio. Päinvastoin, huonoina taloudellisina aikoina tarvitaan entistä vahvempaa yhteistyötä ja keskinäisriippuvuuden vahvistamista. Tarvitaan parempaa ja avoimempaa demokratiaa Euroopan unionissa ja sen jäsenmaissa.

EU:lla ei ole omaa armeijaa eikä EU ei ole sotilaallinen suurvalta. Euroopan unioni on kuitenkin toivon suurvalta, jossa rauha, taloudellinen kasvu ja ihmisten hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Kaikista vioistaan ja kriiseistään huolimatta Euroopan unioni on turvasatama maille, joiden historia on täynnä sotia.
Kukapa olisi aikoinaan uskonut että entisen Jugoslavian maat  Slovenia ja Kroatia ovat joskus EU:n jäsenmaita? Tai että Serbia, Montenegro ja Makedonia käyvät neuvotteluja EU-jäsenyydestä, Kosovon ja Bosnian kärkkyessä myöskin mukaan?

Ukrainan kriisin ratkaisu edellyttää EU:n ja kansainvälisen yhteisön painostusta Venäjää kohtaan. Tilannetta ei ole kuitenkaan syytä kärjistää edelleen, vaan etsiä teitä jännitteiden purkamiseen siten, ettei Venäjän tarvitse menettää kasvojaan. Ukrainan sisäinen poliittinen tilanne täytyy saada vakautettua. EU:lla on mahdollisuus auttaa sekä jännitteiden purkamisessa että poliittisen tilanteen vakauttamisessa.
Toivotaan, että itäisin Eurooppa osaa jättää sotaisan historian taakseen vähemmän sotaisasti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Pelottava esimerkki kyllä, mutta mistä?

"Jugoslavia on pelottava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun nationalismi pääsee valloilleen alueella, jossa eri uskonnot, kieli- ja etniset ryhmät ovat eläneet ja sekoittuneet vuosisatojen ajan."

Jugoslavian valtio muodostui vasta vuonna 1918.

Olisiko mahdollista, että yhteisen valtion muodostaminen oli se ongelma? Sanoit, että "nationalismi pääsi vallolleen" - jos se tosiaan on näin mahtava voima (enkä väitä että ei ole), mielestäni voidaan päätellä, että valtion muodostajat eivät ole ottaneet tätä tarpeeksi vahvasti huomioon. Eli virhe on tullut valtiota muodostettaessa.

Käyttäjän tapiosimonen kuva
Tapio Simonen

KRIISI RATKAISTAVA NEUVOTTELUTEITSE, EI PAKOTTEIN

Pakottaminen tai pakotteet eivät ratkaise Ukrainan kriisiä. On edettävä neuvotteluteitse.

ETYJ on ainoa taho, jonka kriisin osapuolet voivat nähdä puolueettomana.

http://www.tapionajatukset.com/131

http://finnish.ruvr.ru/news/2014_05_16/Slovakian-p...

http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

http://finnish.ruvr.ru/news/2014_05_14/Venajan-tuk...

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-12886884096...

Tarja Parkkila

"EU:lla ei ole omaa armeijaa eikä EU ei ole sotilaallinen suurvalta. Euroopan unioni on kuitenkin toivon suurvalta, jossa rauha, taloudellinen kasvu ja ihmisten hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Kaikista vioistaan ja kriiseistään huolimatta Euroopan unioni on turvasatama maille, joiden historia on täynnä sotia. "

Mitä mahtaa kuulua Libyaan ?

Turvasatama oli siellä pommittamassa.

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/paivan-ku...

Käyttäjän TimoKRisnen kuva
Timo Rsnn

Miksi monikulttuurinen Jugoslavia ei toiminut.Yleensä yhteiskunta on sitä rauhallisempi ja viihtyisämpi mitä huonommin ihmiset tulevat toimeen keskenään eri kulttuureista ja tavoista johtuen.Ihmisten välisen ystävyyden ja arvostuksen vankin tae on,etteivät ihmiset ymmärrä toisiaan!

Jari Leino

Jugoslavia on pelottava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun imperialistinen sortovalta vihdoinkin hellittää alueella, jossa Ottomaanien imperiumi on tarkoituksella pyrkinyt sekoittamaan eri uskontoja ja kieli- ja etnisiä ryhmiä vuosisatojen ajan.

Balkanilla vuosisatoja harjoitettu etninen ja uskonnollinen sekoituspolitiikka vastaa täysin Leninin ja Stalinin toimia Ukrainassa ja Eurostoliiton toimia koko Euroopassa.

Uskonnollisten ja etnisten ryhmien keinotekoisesta ja tarkoituksellisesta sekoittamisesta (=monikultturismi eli stalinismi) ei voi ikinä seurata mitään hyvää.

Balkanilla ratkaisu löytyi vasta etnisten puhdistusten ja joukkomurhien kautta ja siirtelemällä ihmisryhmiä ja rajoja niin kauan, että kukin ryhmä sai oman alueensa, jolla elää rauhassa.

Suomessa harjoitettu monikulttuurisuuspolitiikka tulee jatkuessaan johtamaan ennen pitkää samaan lopputulokseen.

Toimituksen poiminnat